On ollut kaikenlaista ja nyt kun on aikaa, niin jatketaas. Tartti käydä ihan lukemassa mitä olen viimeksi kirjoittanut.

Aloitin siis todella kiihkeän etäsuhteen tuon miehen kanssa. Kaikki viikonloput ja lomat vietimme yhdessä. Pari vuotta sitä katseltuani, aloin etsiä taloa miehen kotipaikkakunnalta. Ja melko nopeasti se talo löytyikin. Mieskin oli innoissaan. Hän kun oli edellisessä elämässä asunut ok-talossa ja tuttua on ruohon- ja aidan leikkuu. Kaupat tehtiin kesällä 2012 ja muuttamaan yhteen pääsimme syksyllä. Pieni epäilys kyllä saapui kun piti mennä leikkaamaan kesällä nurmi ja aita, niin mies ei jaksanut ja oikein hermostui kun kysyin että onko hän todella sitä mieltä että nainen tekee varsinkin aidan leikkuun. Naiviina ajattelin ettei hän sitten vaan jaksa ja kävin itse leikkaamassa aidan ja ruohoa kerran viikossa.

Oli ihanaa muuttaa yhteen. Meillä oli todella upeata, hän vapaapäivinään teki mulle ruoan valmiiksi kun tulin kotiin. Tuli talvi eikä miestä kiinnostanut lumityöt ollenkaan .... Oli pikkuisen raskasta tulla työpäivän jälkeen kotiin ja ensimmäisiksi töikseen tehdä lumityöt. Lisäksi hänen innostuksensa tulla mun ja koirien kanssa lenkille, alkoi hiipua. Vietti enemmän ja enemmän vain koneella aikaa. Tuli kesä eikä häntä kiinnostanut edelleen ruohonleikkuu. Aitaa sain hänet leikkamaan (suutuspäissään sen teki ja jätti kesken). Ei ollut enää ruoka odottamassa kun tulin töistä.....

Ja minä vain rakastin häntä vaikka huomasin aivan selkeästi että olin muuttunut itsestään selvyydeksi. Lopulta häntä ei kiinnostanut edes keskustelut kanssani, se kone oli se tärkeä hänen elämässään. Minä elin omaa elämääni, pidin pihan kunnossa, hoidin talon, tein ruoan, lenkitin koirat. Mihinkään hän ei enää lähtenyt kanssani vaikka ennen häntä oli kiinnostanut valtavasti kaikki koirahommatkin. Lupasi tulla aina mukaan kun tarvitsin apua mutta kun piti lähteä, ei hän jaksanutkaan.

Sitten alkoi seksikin hiipua, ei hän jaksanut. Alkoi mennä nukkumaan todella aikaisin ja nukkuin kun itse menin sänkyyn. Enpä enää sitten jaksanut häntä vaivata silläkään asialla. Lopullinen niitti tuli viime kesänä kun loukkasin polveni ja oikeastaan pakotin hänet leikkaamaan nurmikon, hän leikkasi kasvimaankin matalaksi ...

Monet kerrat yritin keskustella hänen kanssaan, hän sanoi että keskustellaan muttei nostanut katsettaan koneesta. Kaikki tämä myrkytti mun mieltäni todella paljon ja aloin muuttua aloitekyvyttömäksi. En jaksanut tehdä oikeastaan mitään muuta kun käydä töissä ja lenkittää koirat. Muuhun ei ollut voimia.

No, nyt hän on asunut toukokuun alusta yläkerrassa, sinne on kuistilta oma sisäänkäynti. Ja muuttaa nyt kuun vaihteessa pois. Mikä helpotus. Emme ole edes nähneet tänä aikana, saati keskustelleet. Aikansa kutakin. Olimme sentäs yhdessä yli 5 vuotta.

Näin jälkeenpäin olen miettinyt suhdettamme ja tajunnut että hän muutti itsensä siihen rooliin mistä minä pidin. Olen hyvin avoin ihminen ja minusta sai helposti ongittua minkälaisesta miehestä pidin. Ja olin taivaissa kun sitten löysin sen miehen. Valhetta kaikki.