Viime viikonloppu meni miehelässä. Kokkailua, lenkkeilyä, saunomista, iltaa istumista. Sellaista normielämää mitä kaipaan. Sunnuntaina ennen lähtöäni, vedimme pienet päikkärit ja mies veti minut lähelleen ja sanoi ettei taida päästää minua pois lähtemään ;). Soittelemme aamuisin ennen töihin menoa sekä vielä iltasella. Viestit myös lentävät. Hän laittaa mulle linkkejä "rakkauslauluista".

Joku tässä nyt on alkanut tökkiä. Alkuihastuminen minun osaltani on mennyt hieman ohitse. Toki kaipaan hänen seuraansa ja mietiskelen miten hänen päivänsä on mennyt. Joku pidättelee minua rakastumasta.... Mies on niin täydellinen, ei osaa olla tekemättä mitään, käy kuntosalilla, pyöräilemässä, hoitamassa kotitilaansa, korjaamassa traktoria, kuuluu vpk:hon jne. Pelkäänkö että sattuu.... Hänellä on siis todella paljon erilaisia naisfacekavereita ja olen sen verran stalkannut kun ovat tykänneet hänen päivityksistään että osa on jo monen vuoden ajalta tuttuja ja osa melko uusia. Varsinaisesti hänen kaverinsa eivät minulle näy. Kuinkahan monta sataa naista siellä on`? Suurin osa sinkkuja statukseltaan. Olen siis hieman mustasukkainen joten tunnun häntä kohtaan kuitenkin enemmän kuin kaveruutta.

Tänä viikonloppuna hän on töissä yhdessä kisassa emmekä siis tapaa todnäk ennen ensi viikonloppua. Mutta olen saanut hirveästi energiaa kuitenkin tästä suhteesta. Jotakin hyvää siis.

Sain viikolla ihanan tiedon - minusta tulee ensi vuonna Mummu <3. Niin ihana uutinen ja toivon todella että kaikki menisi hyvin.