Meillä siis elämä soljuu samaa rataa. Uusi vuosi vietettiin tiiviisti yhdessä Miehen kotona. Kävimme salilla ja mua ihan harmitti kun katsoin itseäni peilistä, kiloja on tullut 5 lisää. Mulla on ollut selkä- ja polviongelmia oikeastaan koko viime vuosi enkä ole päässyt liikkumaan kuten pitäisi. Lihava en ole vieläkään mutta en ole oma itseni. Ja jos lihon, selkä alkaa oireilla. Joten päätimme aloittaa, niinkuin moni muukin, pienen laihdutuksen uuden vuoden kunniaksi. Mulla se on helppoa, jätän vain pois herkut niin paino tippuu helposti - nyt jo 2.5 kg tippunut. Miehelläkin kuulemma on liikaa 11 kg, se on oikeastaan vaan hänellä mahassa, muuten hän on kyllä kovassa tikissä. 

Olen käynyt viime vuoden lopusta fyssarilla selkäni takia, siellä kun on kaikenlaista syntymävikaa ja rappeutumaa. Viime viikolla polvesta poistettiin taas nestettä, oli kolmas kerta nyt puolen vuoden sisällä. Nivelrikosta tuo johtuu ja kohta on keinonivelleikkaus edessä. Mutta nyt taas päästään kulkemaan hetken aikaa edes hieman normaalisti. Selän kun saisi kuntoon.

Viime viikonloppuna Mies oli luonani ja hän teki lumityöt sekä korjasi keittiön vuotavan vesihanan. Ihanaa kun on mies joka tekee hommia eikä istu koneella ryypäten ja pelaten. Tästä tuli mieleen exä joka oli pistänyt työkaverinsa kyselemään talvivaatteitaan. Vaatteet ovat mulla jätesäkissä mutta koska huomasin että mun yks Arabian kannu (äidin ja isän häälahja) on hävinnyt, niin enpä annakaan mitään tavaroita ennen kuin kannu on mulla takaisin. Exä nimittäin oli käynyt täällä kesällä kun olin reissussa. Huomasin silloin kun lähti ettei ollut ottanut partavesiaan ym. mukaan vessasta ja kun palasin reissusta, partavedet sun muut olivat hävinneet. Tyttäreni kävi kukkia kastelemassa ja hän kertoi että kun tuli toisen kerran, eteisessä paloi valo. Eli exällä oli silloin vielä avaimet kun ei niitä heti antanut pois. Pitkin syksyä olen huomannut että tavaroita on kadonnut mutta pinna paloi kun huomasin tuon kannun kadonneen. No, työkaveri tuumasi että on ehkä parasta että hän jää välistä pois ja totesi että onpa paska jätkä.

Mua on alkanut vähän jännittää kun Miehen harrastusjutussa on vuosijuhlat ja hän halusi minut sinne avecikseen, toki lupauduinkin. Nyt tuli kenkäongelma, mekkoja kyllä löytyy mutta isojalkaisena tuo kenkäongelma on aina. Ainahan se jännittää mennä isoon porukkaan josta ei ketään tunne mutta sosiaalisena ihmisenä kuitenkin tulen nopeastikin tutuiksi ihmisten kanssa - vaikka introvertti olenkin.

Ja hei, meillä on alkanut seksikin hieman paremmin sujua! Nyt jopa esileikki kuuluu sänkyyn ;) . Ajatella, olemme jo 5 kk tapailleet eikä loppua näy. Olen jopa niin tosissani että olen jatkuvasti katsellut mollin sivuilta josko sielläpäin olisi minulle sopivaa työpaikkaa tarjolla. Olen siis valmis muuttamaan sinne jos näin onnellisesti käy.