Jouluna kävimme koirieni kanssa Helsingin isossa näyttelyssä. Oli viikonloppu hotellissa, ihana vkonloppu kertakaikkiaan. Joulun ja joulun välipäivät hän oli täällä, olin itse välipäivät töissä ja hän hoiteli koiriani. Olen ollut paljon hänen luonaan kun oli pitkällä sairaslomalla ja tuntuu oudolta olla yksin omassa kotona. Meillä kyllä synkkaa hyvin yhteen. Ja nyt tosiaan kun tilanne on tämä, olen saanut häneltä tosi paljon tukea ja apua.

Kerron myöhemmin suunnitelmista jos ne toteutuvat. Tarkoituksena siis myydä taloni ja muuttaa miehen kanssa yhteen.

Me siis keskustelimme Miehen kanssa ihan vakavasti, eihän siinä kyyneliltäkään säästytty ja Mies pyysi kovasti, kovasti anteeksi. Pienen lovenhan tuo teki suhteeseen mutta nyt alan päästä siitä jo ohitse. Sanoin suoraan että seuraava kerta on viimeinen ja enää ei keskustella vaan häviän hänen elämästään.

Hän on lopettanut nyt exän face-päivitysten tykkäykset, käy niitä kyllä edelleen lukemassa. Mikähän siinä on että exä niin kiinnostaa, ei mua vaan kiinnosta ollenkaan mitä ex tekee ja missä menee .....

Mulla on ollut muuten tosi vaikeata, sain töissä syytöksiä asiasta johon olen täysin syytön. Miut myös alennettiin, tuntuu ihan hirveältä. Varsinkin kun ei edes kuunnella, syytetään vaan ja käsketään katsoa peiliin. Olen joutunut tahtomattani henkisen kiusaaminen kohteeksi ja nyt on alkanut minun painostukseni firmasta ulos. Olen ollut tosi tiukoilla henkisesti ja välillä sairaslomalla kun olen niin väsynyt, niin väsynyt. Selkä kiukuttelee ja valvottaa, lisäksi nuo työhommat valvottaa. Olen kulkenut kuin unessa ja ollut todella syvissä vesissä. Nyt olen onnellinen että Mies kulkee vierellä, hänestä olen saanut tukea valtavasti. On mulla suunnitelmia tulevaisuuden varalta sillä pakkohan tuolta on pois lähteä, ei kukaan kestä tuommoista henkistä painetta.. Työterveydestäkin koitin hakea apua mutta sieltä ei saanut mitään tukea, paitsi terveydenhoitajalta, hän ymmärsi. Lääkärikäynti oli niin turha niin turha, ymmärrän ettei lekuri halua purra ruokkivaa kättä.

Yhteenmuuttokin meillä on tavoitteena mikäli asiat toteutuvat. Säälittää toisaalta myydä tämä oma rakas kotini mutta niitä omia kotia tulee uusia. Näin se elämä heittelee.

Mulla on muutenkin terveys huono, aineenvaihdunta aivan sekaisin, verenpaineet korkealla myös. Kilpirauhasarvot mettässä jne. Johtuvatko tästä valtavasta stressistä vai vaihdevuodetko .... Ehkä sekin selviää. Viime yön sain jo nukuttua ja sitä ei ole tapahtunut 4 kk:n! Toki heräsin jo klo 4 mutta nukuin siihen asti kuitenkin.

Mies on kova teksteilemaan ja viestittelemään ja olen sitä ihmetellyt. Muutenkin kova oleen netissä kännyn kanssa. Nyt sattui niin ikävä asia että sain sitten selville että naisten kanssa keskustelee. Kyselee et onko hän sinkku ym. Hyvää yötä pikkuinen yms. Ja että edelleen vinkuu exän perään. Mä oon nyt aika sekaisin ja mietin että miten tästä eteenpäin. Hän jätti siis facen auki ja vaikka kuinka järki sanoi etten mene katsomaan meseä niin menin. Nyt on mieli niin maassa, sydän käy kierroksilla ja kädet tärisee. Suoranhan en voi hälle sitä sanoa mutta haen aasinsillan asiaan. Mä en nimittäin voi jatkaa miehen kanssa jolla on muita naisia kierroksessa. Hän on siis sopinut tapaamisia muiden kanssa vaikka olemme jo kuukausia olleet yhdessä.

Että piti tämäkin nyt tapahtua. Itku meinaa tulla. Otan asiasta selvää ilman että hän saa tietää nähneeni viestit. Voi vittu sentään ....

Olen viettänyt vkonloppuja hänen luonaan vaikka on ollut töissä aamuvuorossa. Olen sitten koirien kanssa kävellyt, tehnyt ruokaa ja leiponut. Hänestä on kuulemma ihana tulle kotiin kun ruoka on valmiina.

Mä olen aika väsynyt töistäni ja olenkin tässä pikkuhiljaa katsellut uutta työtä. Eipä niitä kauheasti ole ja varmasti vielä vähempi näin yli 50 vuotiaalle. Olen katsellut töitä myös miehen kotipaikalta ja lähistöltä. Olen kyllä niin täynnä tätä oravanpyörää ettei tosikaan. Rahaa pitää firmalle tehdä perse savuten mutta ei saa siitä mitään. Kaikki menee omistajien taskuun. Maksattavat kaiken firmalla ja työntekijöillä ei ole edes kuin lakisääteinen työterveys. Saati sitten mitään tyky-päiviä tms. Kyllähän se risoo kun kaikkensa antaa firmalle ja käteen ei tuu muuta kuin palkka. Tulis edes kiitosta mutta ainoa mistä sanotaan on se jos joku menee pieleen. Se kyllä huomioidaan välittömästi.

Kun olisi rahaa jäädä pois. Jos ei olisi talovelkaa, jäisinkin pois. Mutta kun nyt sattuu sitä olemaan vielä 40 teur niin ei jäädä pois töistä....

Mies tulee huomenna mun luokse. Aion kylä sanoa et olen ollut tosi kipeä. Ollaanhan me soiteltu joka päivä mutta tämmösiä asioita ei kyllä puhelimessa kerrota. Mua niin vtuttaa että jo naurattaakin. Kaikki paska kerralla niskaan.

Juu, meillehän tuli se vuosi sitten täyteen. On kyllä ollut mukava vuosi. Vielä kun tuo Mies pääsisi exästään eroon niin hyvä olisi. Hän nimittäin edelleen käy exän facesivuilla kommentoimassa ja tykkäilemässä hänen jutustaan. Olen kyllä ite ilmoitttanut et omat exät on poistettu facesta, on puhnrot ja kaikki. Ne on entistä elämää!

Mä oon niin väsynyt töistäkin et odotan selkäleikkausta toden teolla. Saan levätä kotona ja olla vaan.

Kolmantena lomaviikkona hänelläkin oli lomaa viikkoa ja lähdimme Kuusamoon ja Suomussalmelle. Olimme jo melkein vuoden päättäneet että käymme ainakin pienen karhunkierroksen ja sen kävelimme. Koirat oli tietysti mukana ja hienosti koirat selvisivät riippusilloista. Ja mies vei koiria, ne olivat hänen vyötärössä olevassa vyössä kiinni. Sain kulkea sitten vain perässä. Oli ihanaa, 4.5 tuntia tallustelua, välillä pysähdyimme syömään eväitä. Niin oli hienoa että päätimme ensi kesänä mennä koko karhunkierroksen 80 km. Teltta vain mukaan.

Patikoimme myös Julma-Ölkyllä. Oli tosi raskas kierros kyllä. Yöt viivyimme Suomussalmella sukulaiseni mökissä. Sähkötön mökki, ns piilopirtti. Mies laittoi laavun nuotiopaikalle tulet ja teki puuhommia, lämmitti saunan ja kantoi vedet. Hoiti oikeastaan kaiken, mä tein vain muurikalla ruokia ja lättyjä. On kyllä niin tarmokas Mies että oksat pois.

Kotiin lähtiessä kävimme vielä Raatteen portissa. Mies oli kovin kiinnostunut, onhan nuo asioita jotka sykähdyttävät edelleen minuakin. Onneksi tiesin että siellä on juoksuhautojakin kun autolla ajelee tovin Raatteentietä. 

Oli kyllä ihana loma ja harmi että loppui. Onhan mulla vielä lomaa 1 vko pitämättä. Katson koska sen voin pitää kun ensi kuussa joudun selkäleikkaukseen ja siinä on toipumista useita viikkoja.

Tuli tässä mieleen että emme ole koskaan "riidelleet" tai ollut edes minkäänlaista eripuraa ja muutaman päivän päästä jo vuosi yhteistä taivalta! No, itse en ole riitaan taipuvainen vaan sitä mieltä että puhumalla asiat hoidetaan. Ei kyllä Mieskään ole riidanhaluinen vaikka hänellä joitakin erittäin voimakkaita ajatuksia onkin.

Juhannus oli ja meni ja nautin ihan täysin rinnoin. Koirat siis olivat hoitolassa ja minä aattona ajelin kylpylään. Huone oli tosi hieno ja tilava, oli iso telkkari ja jääkaappikin. Ja juhannusviikonloppu meni vaelluksen, uimisen, kuntosalin, syömisen ja mukava yhdessäolon merkeissä. Siis en ole ikinä nauttinut tuollaisesta viikonlopusta. Ilman koiria ja ihmisen kanssa joka rakastaa sinua ja haluaa viettää sun kanssa aikaa. Käsittämätöntä.

Kävimme ajelulla läheisessä kaupungissa ja herkuttelimme mansikoilla ja herneillä. Söimme hyvin ja minäkin nukuin tosi hyvin, pitkästä aikaa. Tuon miehen kanssa voi olla kyllä niin oma itsensä kuin vaan voi olla. Ei hävetä mikään. Eikä häntäkään hävetä, vaikkapa piereskellä. Käsittämätöntä kyllä. KUn olen hänen luonaan viikonloppuisin, niin hän vie koirani aamupissalle ettei mun tarvi!

Mies ja minä kävimme äitini luona. Äitinihän ihastui mieheen oikein kunnolla ja oli tyttärelleni kehunut Miestä!

Nyt kun mulla alkaa loma, aion viettää sen Miehen luona. Hänellä kun on vaan viikko lomaa. On kyllä ihanaa olla hänen kanssaan. Viime vkonlopun olin hänen luonaan vaikka hänellä oli töitä. Oli ihana leipoa ja tehdä ruokaa häntä varten. Ja tykkäsi hänkin tulla kotiin töistä kun oli ruoka valmiina.

Ajatella että kohta olemme olleet yhdessä vuoden! Tätä minä kyllä hainkin, pitkää parisuhdetta.

Meillä edelleen suhde jatkuu ja hyvin jatkuukin. Joskus mua jostain syystä vaan epäilyttää. Kovasti hän kertoo rakastavansa jne mutta sitten kun ei kuulu hänestä mitään, tulee mieleen ikäviä asioita. Mun pitäisi vaan ymmärtää että hänellä on oma työnsä ja muut asiat, harrastukset jne. Ei pysty jatkuvasti olemaan yhteyksissä.

Mulla ollut tosi kiirus töissä, onneksi lomaan enää parisen viikkoa. Tuntuu ettei jaksaisi enää yhtään tätä. Olisi niin kiva olla kaupan kassalla töissä ja kysellä vaan plussakorttia. Ei tarvisi suunnitella ja organisoida ...

Hain Miehen luota yhtä työpaikkaakin mutta ei natsannut. Oispa ollutkin ihme. Nyt olen taas sillä päällä et jatkan tässä asumista yksin. Aloin jo suunnitella hieman muutoksia talossani.

Viimeksi kun kirjoittelin, mulla oli kovat rahavaikeudet. Otin siis luottokortin Bank Norwegian. Oli pakko. Nyt on tullut niin paljon laskuja muutenkin että en olisi millään pärjännyt. Olen joutunut käymään erikoislääkärillä ja magneetissa sekä hammaslääkärissä. Tiedossa syksyllä leikkaus selkääni. Luottokortti on viuhunut. Mihinkään turhaan en sitä ole käyttänyt mutta paljosta olisin joutunut luopumaan jollei sitä olisi. Terveydenhoidostanikin. Nyt alkaakin sitten kova takaisinmaksu.

Juhannukseksi olemme menossa Miehen kanssa kylpylään, koirat vien taas hoitolaan. Seuraava vkonloppureissu onkin sitten vasta syksyllä että saan tuota rahatilannetta hieman kuntoon. Kiva se on joskus nauttiakin elämästä.

Tupakkalakko on pitänyt tai nyt voidaan jo puhua lopetuksesta. Ei tee kyllä yhtään mieli ja hienosti on tämä alku mennyt. Luomuna lopetin ja nyt jo kohta 3 kk polttamatta. Inhottaa tupakanhajukin.

Vappuaattona päivällä kävelimme ja kävelimme ja iltaa istuimme kotona kahdestaan, saunoen ja syöden hyvin sekä viinilasillisten ääressä telkkaa katsoen. Pikkusen siinä iltasella itse juovuin ja kerroin sitten että olen lopettanut hänen vuokseen tupakanpolton. Oli kuulemma sen haistanut että olen polttanut. No, se on nyt lopetettu ja takana jo 3 vkoa savuttomuutta. Kerroin myös että pelkään että jossain vaiheessa en riitä hänelle enää. Mua jotenkin on alkanut tuo meidän ikäero rasittaan, onhan hän 8 vuotta nuorempi minua ja minä jo yli viidenkymmenen. Tosin olen kyllä hyvässä kunnossa ruumiillisestikin. Sen Mieskin sanoi että ei ole koskaan tavannut minun ikäistäni naista joka on tässä kunnossa. Mutta kun niitä ryppyjä alkaa väkisin olla, hiuksetkin harmaantua ja maan vetovoima vetää väkisin suupieliä alaspäin .....

Ei kyllä ollut yhtään kivaa lähteä vappupäivänä ajelemaan kotiin. Mä niin viihdyn hänen kanssaan ja koiratkin tykkää hirveästi. Kuulin kun hän halasi koiriani ja sanoi niille että en halua teitä koskaan menettää.

Mies on alkanut katsella talojen myynti-ilmoituksia, aina kun kävelemme jonkun asuntovälittäjän näyteikkunan ohitse, hän pyytää katsomaan myynnissä olevia. Siis kotipaikkakunnallaan. Haluaisin niin kovasti muuttaa hänen kanssaan asumaan mutta pakko jostakin saada työpaikka ensin sieltä. Valmis olen heti muuttamaan ja laittamaan oman taloni myyntiin täällä. No, mulla on kyll semmoinen työ että pystyn tekemään etätöitä joten ehkä se on mahdollisuus. Tarttee nyt katsella. Olen jotekin ihan täynnä tätä omaa työtäni, tehnyt tätä jo 30 vuotta eikä tässä ole enää mulle mitään haastetta. Olisi kiva tehdä jotakin muuta välillä. Tänä päivänä kun on niin kova tahti ja vaatimukset on kovat. Joskus tuntuu itsekin että en jaksa enää tässä oravanpyörässä. Jatkuva painostus tuloksesta ja jos jää alle budjetin niin ihan kun olisit ollut laiska vaikka kyse ei ole siitä.

En tiedä. laitoin kuitenkin mollin sivuille taas työpaikkavahdin jos onnistaisi. Mulla on kyllä ihmeellinen onni ollut aina silloin tällöin kun kyseessä on olleet isot ratkaisut. Uskon kohtaloon ja tässäkin asiassa jos on tarkoitettu että muutan Miehen luokse, työpaikka löytyy.

Päätinkin siis lopettaa kun olemme Miehen kanssa monta päivää yhdessä. Nyt alkaa tehdä melko tiukkaa ..... Eilen löysin vahingossa askin jossa oli 1 tupakka, heti kävin sen kyllä pois vetämässä. Olisin kyllä voinut laittaa roskiinkin .... Hyi että kun maistui pahalta ja alkoi ihan huimata. Tänään on ollut ensimmäinen tosi vaikea päivä. Tiedän kokemuksesta että eka viikko menee melko hyvin ja sitten alkaa ongelmat. Nyt en kyllä halua antaa periksi vaan haluan ihan oikeasti eroon siitä. Eikä mulla olisi edes rahaa ostaa röökiä nyt. Huomenna auton huolto, onneks on tuttu paikka niin sain vähän alee. Sinnehän ne menee sitten reissusta säästyneet rahat ja rahaa jää sitten 50.- jolla on elettävä pari viikkoa.....

Tosiaan nämä tilanteet jossa olen tottunut polttamaan, ovat aika vaikeita. Olenkin koittanut niitä väistellä. Tarttee pitää järki päässä nyt eikä olla heikko. Jos tiukkaa tekee niin pakko hakee jotain nicorettee sitten. Yritän kyllä ilman. Olen ennenkin lopettanut ja ollut vuosia polttamatta. Jostain syystä sitten aina retkahtanut. Helppo on syitä aina löytyy retkahtamiseen....