Niin kuin olen kertonut, mulla oli todella vahvat silmälasit. Miinuksia 10 molemmissa silmissä. Kun pääsin töihin, ostin ihan ensiksi piilolasit! Kyllä oli ihanaa kun ei ollut niitä vahvoja laseja nenän päällä. Ja alkoihan minua sitten pojatkin katsella sillä silmällä, useampikin. Serkkuni kanssa pyörittiin kaupungilla niinkuin nuoret siihen aikaan. Tutustuttiin poikaporukkaan josta mulle löytyi sitten se ihan ensimmäinen poikaystävä. Kävin samaan aikaan autokoulua ja muistan kuinka he tulivat aina minua hakemaan sieltä iltaisin. Olin päivät töissä hautausmaalla, sieltä suoraan iltaoppikouluun ja sitten autokouluun. Voin sanoa että hieman nukutti autokoulussa. Meillä oli tosi kivaa porukassa. Alkoholia siellä käytettiin mutta mä olen aina osannut pitää hauskaa ilman viinaa. Puolisen vuotta kerkisin olla tämän pojan kanssa. Kerran yritimme sänkyhommiakin mutta ei siitä mitään tullut. Poika halusi, minä en, mutta kilttinä tyttönä annoin. Yritykseksihän se jäi mutta ei poika siitä suuttunut. Mä en jostain syystä tuntenut häntä kohtaan sillain mitään kiihkoa.

Serkkuni poikaystävä oli sitten koulusta mennyt serkkuni luokse ja hänen mukanaan oli eräs poika jpka oli koulukaveri. Serkkuni sanoi mulle että oli tosi komea poika, ota siitä itsellesi poikaystävä. Sain nähdä luokkakuvan ja kylläpä hän olikin komea poika! Ja sitten minä jätin tuon silloisen poikaystäväni. Se oli mulle kova paikka koska poika oli niin rakastunut että olisi halunnut kanssani kihloihin. No, meillä oli kotona kotibileet kun äiti ja isäpuoli lähtivät isäpuolen kotopuoleen. Sinne tämä poika tuli myös ja tykästyin kovasti. Niin hänkin minuun joten siitä alkoi meidän taipaleemme jota kesti kaikenkaikkiaan 28 vuotta. Olin tosi otettu sillä hän oli kotikaupungissaan kovin suosittu tyttöjen keskuudessa. Häntä piiritettiin mihin vain menimme. Ja hän valitsi minut!

Sovimme hyvin yhteen. Tuleva mieheni oli kova tekemään töitä ja ahkera muutenkin. Hän ei osannut olla koskaan jouten. Olin hyvin rakastunut ja 2 vuoden yhteiselon jälkeen menimme kihloihin kun hän oli armeijassa. Hän oli todella tarkka rahoistaan ja osti ennen armeijaan menoa kaksion jonka antoi vuokralle. 4 yhteisen vuoden jälkeen minä kosin ja niin menimme naimisiin. Pienet häät pidimme, vieraina vain lähimmät ystävät sekä sukulaiset. Olikohan edes 50 henkeä. Sen jälkeen muutimme yhteen sinne kaksioon. Oma äitini oli sitä mieltä että muuttaisimme yhdessä asumaan ennen naimisiin menoa että näkisimme miten yhteiselo sujuu mutta pojan vanhemmat olivat hyvin uskovaisia eivätkä suvainneet yhdessä asumista ennen avioliittoa.

En alkuun ollut anopin mieleen koska olin avioeroperheestä. Anoppi ja appiukko olivat paikkakunnallaan hyvin tunnettuja joten anoppi oli kovin tarkka perheen maineesta ja minä olin vähän rikkana rokassa. Hän kun oli suunnitellut pojalleen vaimoksi uskovaisen ystäväperheen tytärtä joka ei taas miellyttänyt poikaa. Yritin kovasti saada oman paikkani perheessä. Mieheni pikkuveljen tyttöystävä (myöhemmin vaimo) oli todella anopin mieleen koska hän oli uskovaisesta perheestä ja omasi hyvän lauluäänen ja lauloi usein anopin ja appiukon pitämissä seuroissa. Osasin minäkin laulaa hyvin mutta en uskaltanut tuoda sitä julki.

Joskus tuntui että vaikka kuinka yritin ja yritin niin en koskaan ollut niin mieleinen kuin tuo toinen. Minä olen aina ollut kova leipomaan ja koti oli aina siisti, miehelle oli aina ruoka valmiina kun tuli kotiin pitkän päivän jälkeen. Sain monien lyhyiden työpaikkojen jälkeen vakituisen työpaikankin. Olin käynyt kauppiksen ennen naimisiin menoa ja pääsin kirjanpitäjäksi pieneen tilitoimistoon. Elämä hymyili, ostin itselleni oman koirankin. Se ei ollut anopin mieleen ollenkaan, koirathan vain sotkevat ja niistä lähtee karvaa. Kävin myös ratsastamassa parin ystäväni kanssa edelleen. Mukavaa aikaa.

Vuoden yhdessä asumisen jälkeen, ostimme rintamamiestalon ja aloimme sitä remontoida. Mies kun oli kova tekemään töitä. Kaikki illat menivät remontoimisessa ja me olimme kuin paita ja peppu. Minä sotkin pyörällä töihin naapurikaupunkiin kun ei meillä ollut omaa autoa. Kaikki vapaa-aikani samoilin koirani kanssa metsässä ja nautin luonnosta. Oli ihanaa ensimmäisenä kesänä kerätä omasta pihasta marjat. Omenat kävimme puristamassa tuoremehuksi. Pienen perunamaankin teimme pihaan. Nyt kun sitä ajattelee, niin kyllä se oli ihanaa aikaa monta vuotta.

Olin myös ylpeä täti, sisareni oli saanut pari lasta ja myös mieheni pikkuveljen perheeseen syntyi lapsi. Suuri murhe sattui myös tuohon aikaan, isosiskoni kuoli tapaturmaisesti 32-vuotiaana. Hän oli 2 kk ennen kuolemaansa sairaalassa ja vasta viikkoa ennen kuolemaa, lääkäri kertoi että mitään ei ole tehtävissä hänen hyväkseen. Kävin katsomassa häntä paria päivää ennen kuolemaa ja muistan vieläkin hänen katseensa, puhua hän ei voinut. Hän oli tärkeä ja aivan erityinen. Äidilleni kuolema oli todella kova pala, tuntui ettei hän selviä asiasta ollenkaan. Ja suruunsa alkoi käyttää alkoholia, hieman liikaakin. Onneksi sitä aikaa ei kestänyt montaa kuukautta.