Avioeron tultua voimaan alkoi sitten oikein "taistelu". Kesäpaikan olimme myyneet jo aikaisemmin sulassa sovussa mutta talo. Välittäjä kävi sen arvioimassa ja sanoin miehelleni että ostan sen sillä hintaa. Tämähän ei miehelle sopinut vaan hän sanoi että talo maksaa 100 tuhatta enemmän ja sillä myy. Enhän voinut millään semmoisia hintoja maksaa, lainaakaan en olisi saanut. Aloin tyttöjen kanssa katsella sitten taloa. Valitettavasti asuinpaikkakuntamme oli melko arvokasta aluetta eikä sieltä saanut taloja halvalla. Yhtä taloa kävimme katsomassakin, oli ihan kiva ja rahoitustakin siihen kävin kysymässä mutta valitettavasti en niin paljon saanut kun olisin halunnut eikä tarjoukseni mennyt läpi. Puolisen vuotta etsimme asuntoa, vuokralle kerrostaloon en voinut kuvitellakaan meneväni ja rivaritkin olivat kalliita. Jouduin lopettamaan toisen koirani sairauden vuoksi ja sekin suru siihen vielä kaiken lisäksi.

Sitten tyttäreni ehdotti asumisoikeusrivaria ja semmoinen löytyikin, kolmella makuuhuoneella. Pankissa kävin kysymässä lainaa mutta vakuudet eivät riittäneet. Olin aivan lopussa, mistä lisää. Viimeisenä oljenkortenani soitin pomolleni ja hän lupasi tulla takaajaksi! Voi sitä onnen määrä, vihdoinkin pääsemme pois helvetistä. Miten ihanaa oli suunnitella mitä tulee minnekin. Mä olin aivan taivaissa ja kevätkin alkamassa. Hieman onnea häiritsi anopin puhelun jossa hän toivotti minulle hyvää loppuelämää, toivottavasti minä ja lapseni nyt sitten pärjäämme elämässä kun ovat joutuneet kokemaan rikkonaisen kodin ....

Sinne me sitten muutimme, minä ja 3 lastani. Hain myös uuden koiranpennun samalla. Oli aivan taivaallista nukkua vihdoin yöt pelkäämättä ja minähän nukuin. Miten voi olla univelkaa. Nukuin itse olohuoneessa, poika alkoi katsella itselleen omaa kämppää, olihan hän jo 18-vuotias. Ainoa mikä häiritsi onnea, oli mies joka juovuksissa soitteli ja jätti vastaajaan viestejä kuinka kaipaa minua .... Mun uusi elämäni alkoi ja miten mulla olikaan energiaa! 

Talomme oli ollut myytävänä melkein vuoden ja oli otettu jo välittäjältäkin pois. Yllättäen se menikin kaupaksi. Sain maksettua velkani pankkiin ja pomo vapautui takaajan vastuusta. Rahaakin jäi niin että remontoin rivarin kunnolla. Ja nautin edelleen. Oli ihanaa laittaa iltaisin sauna lämpiämään ja nautiskella. Ostin joskus jopa siiderin, ajatella, olin pitkälti yli 40 kymppinen ja maistoin ensimmäisen kerran siideriä. Illat menivät koirareeneissä, tyttöjen kanssa leipoessa ja yhteisissä illanvietoissa heidän ystäviensä kanssa. Vihdoin lapsetkin pystyivät tuomaan kavereitaan meille. Ja minäkin pystyin kutsumaan ystäviäni kylään. Sellaista elämän pitää ollakin!

Vuoden verran olin "yksin" nauttien. Sitten tuli semmoinen tunne että olisi kiva kun olisi joku jonka kainaloon voisi käpertyä telkkaria katsomaan. vanhin tyttärenikin sanoi että etsi nyt joku mies itsellesi ;). Minä siihen kysymään että mistä minä sen etsin kun en baareissakaan viihdy. Tytär sanoi että nettiin et ainakaan laita ilmoitusta ja kuinkas sitten kävikään!