Unohtui edellisestä se että suruakin meidän muuttoomme kuului. Jouduin saattamaan koirani sateenkaarisillalle. Se oli jo vanha ja takapää oli huono. Uudessa kodissamme oli paljon portaita ja portaiden nousu oli sille vaikeata. Haaveilin uudesta koirasta mutta lapsissa oli niin paljon "työtä" että ei olisi ollut koiralle aikaakaan. Ratsastamassa toki kävin edelleen. Uuden kodin vieressä oli metsä, lähti heti takapihalta ja lähistöllä aivan upeat lenkkipolut. Mies hoiti yritystään vielä hyvin vaikka viikonloput menikin aina juovuksissa. Elimme täysin omia elämiämme - minä ja lapset omaamme ja hän omaansa.

Pikkuhiljaa ajauduin hänestä kauemmaksi ja kauemmaksi. Tuo juominen oli minulle kova paikka. Itse en käyttänyt alkoholia eikä sitä vanhempanikaan käyttäneet. Uuden kodin lähistöltä sitten löytyi uusia "kavereita" miehelleni, moottoripyöräporukkaa ja hän alkoi viihtyä siinä joukossa. Viikonloppuisin hän reissasi heidän kanssaan, ympäripäissään tietysti. Muistan kun kerran olin melkein 40 asteen kuumeessa ja pyysin ettei hän lähtisi Ruotsiin tuossa porukassa vaan olisi lasten kanssa, vanhinkin lapsi oli vasta 7-vuotias. Mutta ei, häntä kiinnosti enemmän kaverit. Siinä minä sitten makoilin, onneksi lapset ovat aina olleet kovin omatoimisia ja sattui eräs ystävänikin tulla käymään joten pyysin häntä käymään kaupassa että lapset saivat syötävää. Kaiken huippu oli se että mies kun kotiutui sunnuntai-iltana, hän olisi kovasti halunnut sänkyhommia! Riitahan siitä saatiin aikaan, minä edelleen kovassa kuumeessa ja hänellä vain mielessä seksi.

Pikkuhiljaa alkoholi vei miestä niin että viikonlopun jälkeen täytyi ottaa korjaussarjaa viikollakin. Väliin tuli rokulipäiviä töistä hänellä. Pahinta oli että hän muuttui juotuaan agressiiviseksi. Ei siis käynyt käsiksi vaan oli muuten kovin ilkeä ja huusi. Kun nuorimmaiseni oli 4-vuotias, tyttö muutti nukkumaan meidän makuuhuoneeseen koska pelkäsi iltaisin koska isä tulee juovuksissa kotiin ja alkaa raivota itsekseen. Mies muutti sitten tytön huoneeseen. Oli se kovaa aikaa, mies kun tuli yöllä kotiin, sitä raivoa ja huutoa kun mikään ei ollut hyvin. Minä pidin kulisseja kunnossa ulospäin.

Mä olen aina ollut kovin vahva luonteeltani, mummunikin sanoi että olen aivan kuin hän, yhtä vahva. Pikkuhiljaa aloin vaipua syvemmälle ja syvemmälle mustaan aukkoon. Kaiken karmeuden kruunasi se että myös työnantajani alkoi juoda mieheni kanssa. Mä pidin myös työpaikkaani "pystyssä" kun pomo oli joskus jopa pari viikkoa juomassa jossakin mieheni kanssa. Kerran yllätin itseni työmatkalla toivoessani että ajaisin kolarin..... Silloin oli pakko mennä työterveyteen juttelemaan psykologin kanssa. Itkuksihan se meni. Psykologi oli aivan ihana nainen ja häntäkin hieman itketti miten olen jaksanut vuosia. Helpotti kyllä puhua jollekin. Omalle äidilleni en voinut kertoa koska hän oli aina tykännyt miehestäni. Mutta ehkä hänkin jo epäili jotakin koska mies ei koskaan tullut meidän mukanamme kyläilemään mihinkään.

Olin hommannut itselleni uuden koiran ja metsässä koiran kanssa samoillessa sain voimia jaksaa päivästä päivään. Huolehdin aina että lapset olivat kavereillaan silloin, en uskaltanut heidän antaa olla kotona jos isä tulee juovuksissa kotiin. Ystäviä minulla oli mutta en heillekään voinut kertoa. Häpesin sitä että avioliitto oli epäonnistunut. Mulla on paljon mustia aukkoja elämästäni tuolta ajalta. Minä koitin vain selviytyä, pitää kulisseja pystyssä. Hoidin lapset, kodin ja laskut. Purin suruani myös leipomiseen. Nekin olivat kaikki jo ihan paskoja mieheni mielestä. Minä en osannut tehdä mitään oikein. Koti oli aina siisti mutta aina tuli haukut.

Pieni pilkahdus elämään tuli kun minulle soitettiin ja tarjottiin uutta työpaikkaa! Pikkusen nosti minua että minä olen sittenkin niin hyvä että minulle tarjotaan työpaikkaa aivan puskista. En siis ollut edes hakenut uutta työpaikkaa. Otin tarjouksen vastaan ja jätin vanhan työpaikkani ja juopon pomon. Kaatukoon koko firma pomon juomiseen, en välitä enää. Hommasin myös toisen koiran. Kävin kovasti koiraporukoissa treenaamassa, lapsetkin olivat jo sen verran isoja että minulla oli omaa aikaa. Ratsastamassa kävin edelleen. On jäänyt mieleen kun päätimme kavereiden kanssa pyytää miehiltämme ratsastusvaelluksen äitienpäivälahjaksi. Miesten piti olla sitten vielä lasten kanssa. Minähän kun en edes tiennyt missä oma mies taas menee reissuillansa, maksoin oman vaellukseni ja jouduin vielä ottamaan nuorimmaisen mukaan tallille kun häntä ei voinut yksin jättää kotiin.

Ratsastus kuitenkin jäi pikkuhiljaa ajan puutteen vuoksi. Pikkuhiljaa aloin ajatella eroa itsekseni. Lopullinen niitti tuli siitä kun olin sopinut ystävieni kanssa teatteriin menosta, varmistin mieheltä (oli ollut jokusen päivän selvinpäin) että hän on kotona lasten kanssa. Soitin hänelle vielä töiden jälkeen ja lupasi tulla kotiin. Ei miestä kuulunut. Yritin soittaa kun oli puoli tuntia lähtöön, ei vastannut. Soitin useita kertoja kunnes hän vastasi, juovuksissa kun käki. Soitin anopille että voisiko hän ottaa nuorimmaisen siksi aikaa mutta hänellä oli muuta menoa. Silloin sanoin anopille että olen päättänyt ottaa eron hänen pojastaan. Voi taivas mikä myrsky sieltä tuli. Minä pilaan kuulemma hänen elämänsä jos otan eron. Miten voin olla noin itsekäs ihminen etten ajattele ollenkaan muiden tunteita. Lapsetkin menevät pilalle ja joutuvat hunningolle. Jokainen voi vain kuvitella mitä tuo ripitys teki ihmiselle jonka jokainen päivä on selviytymistä. Itkuksihan se meni loppuilta ja teatteriin jäi menemättä.

Olimme nukkuneet eri huoneissa jo kolmisen vuotta, minä tyttäreni kanssa. Vanhimmat lapset nukkuivat omissa huoneissa. Mies tuli yöllä kotiin, ensimmäisenä aukaisi makuuhuoneen oven ja alkoi haukkua ja huutaa. Mun toinen koirani ei miehestäni pitänyt vaan aloitti kovan murinan heti kun kuuli miehen tulevan kotiin. Oli pakko pyytää se aina sängyn viereen ettei vaan käynyt kiinni mieheen. Yhtenä yönä mies taas könysi kotiin, nyt ei tullut huutamaan vaan meni sänkyynsä. Kohta alkoi kuulua huuto että hän kuolee. Pakkohan se oli mennä katsomaan että mikä on hätänä vaikka sisimmässäni toivoin että kuolisi pois. Hän oli kaatunut naamansa jäätikölle aivan verelle. Verta oli joka paikassa aivan hirveästi. Minä hain pyyhettä jonka hän riuhtasi kädestäni ja alkoi kirota ja huutaa että mun pitäisi mennä helvettiin. 

Laitoin sitten erohakemuksen. Hän allekirjoitti vasta haastemieheltä tulleen kirjeen vuoksi. Sitä huutamista ja meteliä mikä siitä tuli. Se oli aivan hirveätä. Ja vaivuin taas siihen mustaan aukkoon. Kävin töissä edelleen, mulla on aika vaativa työ mutta pelkäsin kotiin menoa että mitä siellä on tapahtunut. Olin psyykkisesti aivan loppu. Treeneissä sain olla kavereiden kanssa ja oli mukavaa mutta koti oli kova paikka. Eikä mulla ollut rahaa lähteä mihinkään. Miehen firman asiat nimittäin alkoivat mennä huonosti. Jos ei kukaan tee töitä niin ei rahaa tule. Mä olin niin loppu että sitten kun olisi pitänyt hakea lopullinen ero, en jaksanut enää.

Sitten sattui niin että mies taas agressiivisena juovuksissa oli keittiössä ja minä tiskasin (tiskikone oli rikki eikä ollut edes rahaa korjata sitä). Mun olisi pitänyt alkaa laittaa miehelle ruokaa koska se on vaimon tehtävä! Kieltäydyin ja silloin hän lähti tulemaan minua kohti uhkaavana että kieltäydynkö minä laittamasta ruokaa hänelle. Mun oli pakko perääntyä ja koska ensimmäisen kerran pelkäsin, otin veitsitukista veitsen ja sanoin että älä tule lähemmäs. Hän nosti paitaansa ja sanoi että anna tulla. Samalla huusi: lapset, tulkaa katsomaan kun äiti uhkaa tappaa isän. Lapset eivät tulleet huoneistaan. Tuon tapahtuman jälkeen aloin nukkua veitsi tyynyn alla ja puhelin tyynyllä koska hän muuttui entistä agressiivisemmaksi. Hän myös uhkasi että jos yritän vielä ottaa hänestä eron, hän ampuu ensin minut ja sitten lapset. Hän on kuulemma hommannut siihen jo aseenkin. MInä ja poikani sitten yritimme etsiä tuota asetta. Mies oli aseharrastaja kuten poikakin. Pojan asekaappi oli kuitenkin lukossa ja avain hänellä. Miehellä oli paljon vanhoja aseita ja pois kävi jokaisen läpi etteivät olleet toimivia.

Seuraavaksi mies alkoi tuoda kavereitaan iltaisin meille. Heille hän haukkui minua kuinka paska minä olin. Ja vaati laittamaan kahvipöytää kuntoon kun kerran on vieraita. Kamelin selkä katkesi kun kerran hän toi erään tutun lääkärin. Tuo naislääkäri (hänellä yksi lapsi ja mieskin lääkäri) istui sitten keittiön pöydän ääreen. Minä tiskasin. Nainen alkoi sitten puhua mulle kuinka minä en saa vaatia mieheltäni kotitöitä koska mies käy töissä, ei hänkään vaadi omalta mieheltään. En edes muista mitä kaikkea hän minulle sanoi, miehen puolella oli ja minussa on vika. Mies hoki että minä olen hullu ja kuulun hullujenhuoneelle, eikö nainen voisi kirjoittaa minusta lähetettä hoitoon. Minä tiskaan ja itken. Sain tiskattua, nojaan tiskipöytään ja itken ja kuuntelen naisen ripitystä. Hän antoi miehelle unilääkkeitä koska miehellä on niin univaikeuksia kun vaimo on hullu. Lähtihän se nainen viimein. Nuorimmaiseni tuli halaamaan minua ja sanoi että et sinä äiti ole hullu, sinä olet rakas! Mies otti sitten viinan kanssa unilääkkeitä vähän reippaammin ja ambulanssi oli tilattava. Oli yön sairaalassa.

Taas yhtenä iltana mies toi tullessaan yhden minullekin tutun, uskovaisen miehen. Oli soittanut hänelle kun hänellä on niin vaikeata hullun vaimon kanssa. Mies vaati paistamaan pakasteesta karjalanpiirakoita ja tekemään munavoita vaikka vieras esteli. Pakko oli tehdä koska tiesin että mies suuttuu pahanpäiväisesti. Siinä sitten pöydän ääressä juteltiin ja mies alkoi taas moittia minua ja meillä menee sen vuoksi huonosti koska minä en anna hänelle p**lua. Mies lähti tupakalle ulos ja vieras tuli istumaan minun viereeni, otti olkapäästä kiinni ja kysyi että kuinka minä jaksan. Tiedättekö, ensimmäisen kerran joku oli huolissaan minun jaksamisestani. Mä hajosin ihan täysin. Hän sanoi että saan häneltä täyden tuen jos haen avioeroa. 

Ja niin minä laitoin eropaperit taas. Ja päätin että heti puolen vuoden jälkeen lähtee toinen paperi. Nyt tämä helvetti loppuu. Lapset olivat olleet vuosia eroa vastaan mutta nyt hekin taipuivat siihen. Kun mies sai paperin postissa, helvetti pääsi taas valloilleen. Jopa niin että oli pakko soittaa poliisit kun mies kävi oman poikansa päälle. Mitään en kuulemma saa häneltä. Hänellä on kuulemma naisia ollut vuosien mittaan useita eikä hän tämmöistä paskaa kaipaa. Edelleen pelkäsin tulla töistä kotiin koska hän uhkasi ampua koiranikin. Mutta minä sain lähetettyä puolen vuoden päästä lopullisen eropaperin!