On ollut hiljaiseloa kun hirvittävä kiirus töiden takia ja sitten koirien lenkitystä ja normi kotitöitä. Huomenna pitäisi sitten miehen lähteä. Suoraan sanoen ei näytä siltä että olisi lähdössä. Puhuttu ei olla viikkoihin. Mies istuu edelleen koneella, pullo on piilossa jossakin kun juopuu päivän mittaan vaikka valehtelee ettei ole mitään ottanut. Kyllä minä yhden alkoholistin muijana jo tiedän milloin on otettu. Johan sen haistaa sisäilmassakin. Lapsellista alkaa tuommoista väittää. Sanoin kyllä hänelle ettei hänen tarvitse enää pitää piilopulloa kun suhde on taputeltu.

Olen kerännyt hänen tavaroitaan yhteen. Toivon kovasti että hän lopultakin lähtisi. On ollut puoltoista kuukautta aikaa hankkia asuntoa ja niitähän tässä pikkukaupungissa on tarjolla yllin kyllin. Selkä alkaa olla aivan lopussa sohvalla nukkumisesta. On aamuja kun ei tahdo ylös päästä.

Huomenna vappuna leivon munkkeja vaikkei niitä kukaan kanssani syö. Illalla voisin lähteä viinilasilliselle. Tässä on lähellä tosi kiva pieni paikka joka ei ole mikään räkälä vaan siellä käy "sivistynyttä" väkeä :D. Matkaakaan ei ole edes kilometriä, metsän läpi kun kävelee.

Toivon vaan miehelle kaikkea hyvää enkä pahalla häntä muistele. Olihan meillä aivan mahtavat yli 5 vuotta.Mutta toivon että hän menisi hoitoon. Ja pahoillani olen etten sitten pystynytkään hänelle tarjoamaan sitä elämää mihin hän on tottunut.