Se mun yhden illan juttu, ensimmäinen laatuaan, otti sittenkin yhteyttä - muutaman kerran. Hyvin lyhyillä lauseilla. Ja mä en nyt saa sitä mielestäni millään. Meillä juttu kulki niin hyvin ja oli helppo jutella kaikesta. Täytettiin yhdessä tietovisaa. Mää tiedän että mää olin sille vain hetken huuma, mitä se hakikin ja sängyssä haki vaan itselleen nautintoa. Järki sanoo että nyt jätät moisen mielestä mutta tunteet on kumminkin häntä kohtaan olemassa. Hirveä tilanne. Kävin katsomassa hänen faceaan (ollaan uudelleen kavereita) ja sinne vaan ilmestyy jatkuvasti uusien naisten kommentteja - terkkuja sieltä ja täältä, ne kirjoittaa. Voi vittu suoraan sanoen.

Mää olen elänyt niin kuplassa ikäni, enkä ole koskaan polttanut miesten kanssa näppejäni siten että olisin ihastunut/rakastunut enkä sitten kelpaakaan. Kun ei ole kokemusta.

Tietää että jään lomalle tän viikon jälkeen ja exä muuttaa pois ja yritän tehdä ittelleni selväksi että jos ei ota viikonloppuna mitään yhteyttä niin saa jäädä. Mut niin paljon häntä ajattelen että jos nyt tulisi oven taakse, olisin valmis sänkyyn hänen kanssaan. Sisimmässäni tiedän ettei ota yhteyttä mutta silti toivon niin kovasti. Hemmetti mun kanssani.

Eikä oloa helpota se että exä on aloittanut mun parjauskampanjan. Miten mä jaksan taas tän saman paskan. Minä täällä yksin asun ja kohta kaikki tietää miten paska mää olen. Vaikka itse teki valintansa ja päätti että tietokone + alkoholi menee aina mun ohitse. Olisi niin mukava kun olisi joku antamassa voimaa.