keskiviikko, 5. heinäkuu 2017

Loman odottelua

Kyllä se sieltä tulee se loma, pikkuhiljaa. Alkaa jo nurkan takaa näkyä! Töitä siis vain enää tämä viikko. Ja kyllä huomaa että kaikki ovat lomalla. Tavattoman hiljaista on töiden puolesta. Ei meinaa aika kulua sitten millään.

Juhannus oli ja meni ja nautin ihan täysin rinnoin. Koirat siis olivat hoitolassa ja minä aattona ajelin kylpylään. Huone oli tosi hieno ja tilava, oli iso telkkari ja jääkaappikin. Ja juhannusviikonloppu meni vaelluksen, uimisen, kuntosalin, syömisen ja mukava yhdessäolon merkeissä. Siis en ole ikinä nauttinut tuollaisesta viikonlopusta. Ilman koiria ja ihmisen kanssa joka rakastaa sinua ja haluaa viettää sun kanssa aikaa. Käsittämätöntä.

Kävimme ajelulla läheisessä kaupungissa ja herkuttelimme mansikoilla ja herneillä. Söimme hyvin ja minäkin nukuin tosi hyvin, pitkästä aikaa. Tuon miehen kanssa voi olla kyllä niin oma itsensä kuin vaan voi olla. Ei hävetä mikään. Eikä häntäkään hävetä, vaikkapa piereskellä. Käsittämätöntä kyllä. KUn olen hänen luonaan viikonloppuisin, niin hän vie koirani aamupissalle ettei mun tarvi!

Mies ja minä kävimme äitini luona. Äitinihän ihastui mieheen oikein kunnolla ja oli tyttärelleni kehunut Miestä!

Nyt kun mulla alkaa loma, aion viettää sen Miehen luona. Hänellä kun on vaan viikko lomaa. On kyllä ihanaa olla hänen kanssaan. Viime vkonlopun olin hänen luonaan vaikka hänellä oli töitä. Oli ihana leipoa ja tehdä ruokaa häntä varten. Ja tykkäsi hänkin tulla kotiin töistä kun oli ruoka valmiina.

Ajatella että kohta olemme olleet yhdessä vuoden! Tätä minä kyllä hainkin, pitkää parisuhdetta.

keskiviikko, 21. kesäkuu 2017

Juhannuksen odottelua

Onpas pitkä aika kun olen viimeksi kirjoittanut ....

Meillä edelleen suhde jatkuu ja hyvin jatkuukin. Joskus mua jostain syystä vaan epäilyttää. Kovasti hän kertoo rakastavansa jne mutta sitten kun ei kuulu hänestä mitään, tulee mieleen ikäviä asioita. Mun pitäisi vaan ymmärtää että hänellä on oma työnsä ja muut asiat, harrastukset jne. Ei pysty jatkuvasti olemaan yhteyksissä.

Mulla ollut tosi kiirus töissä, onneksi lomaan enää parisen viikkoa. Tuntuu ettei jaksaisi enää yhtään tätä. Olisi niin kiva olla kaupan kassalla töissä ja kysellä vaan plussakorttia. Ei tarvisi suunnitella ja organisoida ...

Hain Miehen luota yhtä työpaikkaakin mutta ei natsannut. Oispa ollutkin ihme. Nyt olen taas sillä päällä et jatkan tässä asumista yksin. Aloin jo suunnitella hieman muutoksia talossani.

Viimeksi kun kirjoittelin, mulla oli kovat rahavaikeudet. Otin siis luottokortin Bank Norwegian. Oli pakko. Nyt on tullut niin paljon laskuja muutenkin että en olisi millään pärjännyt. Olen joutunut käymään erikoislääkärillä ja magneetissa sekä hammaslääkärissä. Tiedossa syksyllä leikkaus selkääni. Luottokortti on viuhunut. Mihinkään turhaan en sitä ole käyttänyt mutta paljosta olisin joutunut luopumaan jollei sitä olisi. Terveydenhoidostanikin. Nyt alkaakin sitten kova takaisinmaksu.

Juhannukseksi olemme menossa Miehen kanssa kylpylään, koirat vien taas hoitolaan. Seuraava vkonloppureissu onkin sitten vasta syksyllä että saan tuota rahatilannetta hieman kuntoon. Kiva se on joskus nauttiakin elämästä.

Tupakkalakko on pitänyt tai nyt voidaan jo puhua lopetuksesta. Ei tee kyllä yhtään mieli ja hienosti on tämä alku mennyt. Luomuna lopetin ja nyt jo kohta 3 kk polttamatta. Inhottaa tupakanhajukin.

 

keskiviikko, 3. toukokuu 2017

Vappu!

Perjantaina pakkasin koirat taas autoon työpäivän jälkeen ja kohti Miestä. Mies olikin iltavuorossa joten lenkitin yksin koirat ja lämmitin saunan valmiiksi miehelle. Lauantaina vuorossa pitkä aamulenkki koirien kanssa, sitten kävellen salille ja pari tuntia salia ja kävellen takaisin. Mies meni pikkupäiväunille joten minä leivoin sitten kun ei väsyttänyt. Iltasella kävimme Miehen kaverin kanssa keilaamassa. Oli kyllä kiva ilta.

Vappuaattona päivällä kävelimme ja kävelimme ja iltaa istuimme kotona kahdestaan, saunoen ja syöden hyvin sekä viinilasillisten ääressä telkkaa katsoen. Pikkusen siinä iltasella itse juovuin ja kerroin sitten että olen lopettanut hänen vuokseen tupakanpolton. Oli kuulemma sen haistanut että olen polttanut. No, se on nyt lopetettu ja takana jo 3 vkoa savuttomuutta. Kerroin myös että pelkään että jossain vaiheessa en riitä hänelle enää. Mua jotenkin on alkanut tuo meidän ikäero rasittaan, onhan hän 8 vuotta nuorempi minua ja minä jo yli viidenkymmenen. Tosin olen kyllä hyvässä kunnossa ruumiillisestikin. Sen Mieskin sanoi että ei ole koskaan tavannut minun ikäistäni naista joka on tässä kunnossa. Mutta kun niitä ryppyjä alkaa väkisin olla, hiuksetkin harmaantua ja maan vetovoima vetää väkisin suupieliä alaspäin .....

Ei kyllä ollut yhtään kivaa lähteä vappupäivänä ajelemaan kotiin. Mä niin viihdyn hänen kanssaan ja koiratkin tykkää hirveästi. Kuulin kun hän halasi koiriani ja sanoi niille että en halua teitä koskaan menettää.

Mies on alkanut katsella talojen myynti-ilmoituksia, aina kun kävelemme jonkun asuntovälittäjän näyteikkunan ohitse, hän pyytää katsomaan myynnissä olevia. Siis kotipaikkakunnallaan. Haluaisin niin kovasti muuttaa hänen kanssaan asumaan mutta pakko jostakin saada työpaikka ensin sieltä. Valmis olen heti muuttamaan ja laittamaan oman taloni myyntiin täällä. No, mulla on kyll semmoinen työ että pystyn tekemään etätöitä joten ehkä se on mahdollisuus. Tarttee nyt katsella. Olen jotekin ihan täynnä tätä omaa työtäni, tehnyt tätä jo 30 vuotta eikä tässä ole enää mulle mitään haastetta. Olisi kiva tehdä jotakin muuta välillä. Tänä päivänä kun on niin kova tahti ja vaatimukset on kovat. Joskus tuntuu itsekin että en jaksa enää tässä oravanpyörässä. Jatkuva painostus tuloksesta ja jos jää alle budjetin niin ihan kun olisit ollut laiska vaikka kyse ei ole siitä.

En tiedä. laitoin kuitenkin mollin sivuille taas työpaikkavahdin jos onnistaisi. Mulla on kyllä ihmeellinen onni ollut aina silloin tällöin kun kyseessä on olleet isot ratkaisut. Uskon kohtaloon ja tässäkin asiassa jos on tarkoitettu että muutan Miehen luokse, työpaikka löytyy.

torstai, 20. huhtikuu 2017

Hermot tiukalla

Oon unohtanut kirjoittaa että olen lopettanut tupakanpolton viikko sitten. Olen ollut ns. salapolttaja kun Mies ei polta eikä hyväksy polttamista joten olen sitten polttanut vaan kun olen ollut kotona ja Miehen luona ollut polttamatta. Se ei ole tehnyt edes tiukkaa kun olen vähän semmoinen tapapolttaja ja koska en ole koskaan Miehen luona polttanut missään tilanteessa, ei ole käynyt edes mielessä.

Päätinkin siis lopettaa kun olemme Miehen kanssa monta päivää yhdessä. Nyt alkaa tehdä melko tiukkaa ..... Eilen löysin vahingossa askin jossa oli 1 tupakka, heti kävin sen kyllä pois vetämässä. Olisin kyllä voinut laittaa roskiinkin .... Hyi että kun maistui pahalta ja alkoi ihan huimata. Tänään on ollut ensimmäinen tosi vaikea päivä. Tiedän kokemuksesta että eka viikko menee melko hyvin ja sitten alkaa ongelmat. Nyt en kyllä halua antaa periksi vaan haluan ihan oikeasti eroon siitä. Eikä mulla olisi edes rahaa ostaa röökiä nyt. Huomenna auton huolto, onneks on tuttu paikka niin sain vähän alee. Sinnehän ne menee sitten reissusta säästyneet rahat ja rahaa jää sitten 50.- jolla on elettävä pari viikkoa.....

Tosiaan nämä tilanteet jossa olen tottunut polttamaan, ovat aika vaikeita. Olenkin koittanut niitä väistellä. Tarttee pitää järki päässä nyt eikä olla heikko. Jos tiukkaa tekee niin pakko hakee jotain nicorettee sitten. Yritän kyllä ilman. Olen ennenkin lopettanut ja ollut vuosia polttamatta. Jostain syystä sitten aina retkahtanut. Helppo on syitä aina löytyy retkahtamiseen....

keskiviikko, 19. huhtikuu 2017

Tallinna

Aivan upea reissu oli kyllä! Munhan oli varalta pyydettävä kottia pari sataa mutta tarkkana kun olin rahojeni kanssa, jäi ihan mukavasti elämiseenkin rahaa. Pientä takapakkia tuli tietysti - auto alkoi temppuileen .... Nyt ihan oikeasti mulla alkaa kohta pinna palaa ton rahanmenon kanssa. Onneks saatiin tyttäreltä auto lainaks et päästiin satamaan. Ja Mies osti tankin täyteen.

Reissu oli siis aivan upea, meillä oli hotellihuone ylimmässä kerroksessa! Ja huoneessa odotti punkkupullo sekä suklaata! Oli kyllä oikea rakkausloma. Syötiin hyvin, käveltiin ihan hirveästi kun ilmat oli tosi upeat. Ja rakasteltiin. Oli kivaa tosiaan.

Koirat olivat viihtyneet hoitolassa kovasti mutta olivat tietysti onnellisia kun haimme ne kotiin.

Jotenkin musta alkoi kuitenkin tuntua että rakastaako Mies minua ihan tosissaan. Välillä oli semmoisia kyllästymisen merkkejä. Ymmärrän kyllä jos Mies ei ole koskaan ollut ns. pitkäaikaisessa suhteessa, ei kihloissa saati asunut kenenkään kanssa että väliin voi tuntua rasittavalta kun toinen onkin siinä koko ajan eikä ole omaa rauhaa. Mun tarttee ottaa asia puheeksi. Toki hän sanoi kun lähti ajelemaan kotiinsa että ikävä on nyt jo. Ja olihan meillä muutama semmoinen hetkikin reissussa että minäkin jopa hermostuin miehen säätelyyn ja hitauteen. Ja myös se hatutti välillä et raahasin kaikkia kamoja ja otti ne vasta kun tokaisin että eikös näitä pidä miehen kanniskella. Pyyteli kyllä anteeksi. Mutta semmoista epähuomiossa tehtyä.

En tykkää alkaa epäillä häntä, silloin alan etäännyttää itseäni jättämisen pelosta.