Nyt se tuli selville, minä olen miehelle ystävä rakas.... En siis enempää kuin ystävä. 

Mulla on ollut todella raskas syksy, kaiken vastoinkäymisen rinnalla vielä hirveät työpaineet. Unet ovat jääneet 3 tuntiin öisin ja olen todella väsynyt ja rikki. Yhtenä päivänä sattui töissä pieni vastoinkäyminen ja aloin itkeä. Normaalisti olisin sanonut että voi prkle. Oli pakko varata lääkäriaika. Olin aivan rikki kotiin tullessa ja aivan väsynyt. Lenkille raahauduin vain vaivoin. Mies soitti enkä jaksanut edes keskustella, lupasin soitella myöhemmin. Facen avatessa, kävin stalkkaamassa miehen exän sivua ja siellähän tämä mies oli reagoinut sydämillä, wau-hymiöllä ja peukuttanut. Ja sitten tuli se romahdus.

Annoin itkun tulla. Mies soitti, en vastannut - laitoin viestiä etten jaksa nyt puhua kun olen ihan rikki. Silloin hän kirjoitti: Älä polta itseäsi loppuun ystävä rakas. Ystävä - ystävä, voi miten se sattui. Silloin mun oli pakko kirjoittaa meseen koko juttu hänen exineen. Kuinka hän ei ole päässyt exästään eroon vaan sillä on iso pala sydämessä hänellä vielä. Ei hän kieltänyt. Kerroin etten pysty olemaan "toinen nainen". Ja myös sen miten raskasta mulla on, että hänen on se ymmärrettävä. Kyllä hän ymmärtää mutta kun tulee koko ajan paskaa niskaan .... Eli naisen logiikalla, hän saa voimaa tuosta exästään. Kerroin vielä että en tiedä pystynkö elämään suhteessa jossa olen pelkkä ystävä. Eipä hän siihen mitään vastannut.

Nyt emme ole pariin päivään soitelleet, olemme laitelleet vaan jokusen viestin. Mun pitäisi mennä hänen luokseen viikonloppuna, saa nähdä tuleeko siitä mitään nyt. Mä haluaisin todella keskustella tämän asian naamatusten. Todella vaikeata, mulla on tunteita häntä kohtaan ja voimakkaita ja hän on antanut ymmärtää että hänelläkin on. Mutta ystävä ....