Elämä meinates menee. Miehen kans pidetään tiiviisti yhtä edelleen. Joka vkonloppu tavataan. Ajellaan vuoroviikoin toistemme luokse. Ollaan kun vanha aviopari, ei mitään salattavaa. Miehen kanssa on kyllä helppo olla, voipi piereskelläkin ihan rauhassa ;) . Hänkin sanoi ett mun seurassa on niin helppo olla.

Olen viettänyt vkonloppuja hänen luonaan vaikka on ollut töissä aamuvuorossa. Olen sitten koirien kanssa kävellyt, tehnyt ruokaa ja leiponut. Hänestä on kuulemma ihana tulle kotiin kun ruoka on valmiina.

Mä olen aika väsynyt töistäni ja olenkin tässä pikkuhiljaa katsellut uutta työtä. Eipä niitä kauheasti ole ja varmasti vielä vähempi näin yli 50 vuotiaalle. Olen katsellut töitä myös miehen kotipaikalta ja lähistöltä. Olen kyllä niin täynnä tätä oravanpyörää ettei tosikaan. Rahaa pitää firmalle tehdä perse savuten mutta ei saa siitä mitään. Kaikki menee omistajien taskuun. Maksattavat kaiken firmalla ja työntekijöillä ei ole edes kuin lakisääteinen työterveys. Saati sitten mitään tyky-päiviä tms. Kyllähän se risoo kun kaikkensa antaa firmalle ja käteen ei tuu muuta kuin palkka. Tulis edes kiitosta mutta ainoa mistä sanotaan on se jos joku menee pieleen. Se kyllä huomioidaan välittömästi.

Kun olisi rahaa jäädä pois. Jos ei olisi talovelkaa, jäisinkin pois. Mutta kun nyt sattuu sitä olemaan vielä 40 teur niin ei jäädä pois töistä....