Koskapa elämä kulkee sitä samaa rataa, kirjoitan varhaisnuoruudestani.

Olen aina rakastanut eläimiä. Meillä oli koira ja kissa ja japanilaisia tanssihiiriä (mikähän niiden nimi nykyään on) sekä taskukenguroita jotka kulkevat nykyään gerbiilin nimellä. Jossain vaiheessa halusin aloittaa ratsastuksen mutta tiesin että se on melkeimpä mahdotonta perheen rahatilanteen vuoksi. Kuitenkin äiti sai rahat säästöön joten minulle ostettiin 10 kerran kurssi! Ensimmäiset kerrat menin äidin kanssa linja-autolla koska ratsastuskoulu oli toisessa kaupungissa. Siitä alkoi minun hevosrakkauteni joka kesti melkein 30 vuotta. Äiti sai säästettyä rahaa että pääsin kesäisin Ypäjälle hevosleirille. Liityin ystäväni kanssa 4h-kerhoon koska sitä kautta sai leirin halvemmalla. Monena kesänä kävin siellä leireillä ja ne olivat kyllä onnellisia aikoja. Lisäksi pääsin yhdelle ravitallille hoitamaan hevosia. Siellä meni kaikki illat ja viikonloput. Sain ystäväni kanssa myös hoitoon entisen ravurin jota koulutimme ratsuksi. Oli ihanaa mennä aamuisin isäpuolen kanssa ruokkimaan hevosta ennen kouluun menoa. Tallille oli matkaa vajaa 1 km.

Hevoset olivat minulle se juttu. Mua ei ollut kauneudella siunattu vahvoine silmälasineni joten en voinut edes kuvitella että olisin poikia katsonut sillä silmällä. Kyllähän meidän korttelissa oli paljon poikia ja olimme hyviä kavereita. Pelasimme jääpalloa ja melko "vanhoina" vielä leikimme kymmentä tikkua laudalla, pistettä yms. Oi ihana nuoruus.

Yläasteella kokeiltiin tietysti alkoholia ja tupakkaakin. Jossain vaiheessa lintsasin koulusta ja varastelin tavarataloista meikkejä ym. Minä joka olen nykyään rehellisyyden perikuva! Mutta se oli sitä aikaa jonka varmaan jokainen on kokeillut.

Ulkomaillakin pääsin parina kesänä käymään. Bulgariassa sekä Romaniassa, ystäväni perheen kanssa. Varsinkin Romaniassa oltiin kyllä niin huolettomia että ihmetyttää että selvisimme hengissä ja ilman raiskauksia. Huh huh, nyt kun sitä ajattelee niin ihan kylmää mitä kaikkea sitä olisi voinut tapahtua. 70-luvulla ei ehkä ollut niin rauhatonta kun nykyaikana.

70-luvun lopussa menin amatsuun. Siellä meno jatkui melko hurjana. Ja minä menin ja ihastuin yhteen poikaan. Oli kyllä inhottava tunne kun poika tuli vastaan, kädet alkoi täristä ja puna nousi poskille. Mutta en voinut sitä pojalle kertoa koska mulla oli niin "suojaava" ulkonäkö. Olin pitkä ja tosi laiha ja sitten vielä ne vahvat silmälasit. Johan poika olisi vähintään loukkaantunut siitä että tämän näköinen ihastuu häneen ..... Viikonloppuisin kun kävimme kaupungin keskustassa, jätin lasit aina kotiin. Vaikka en mitään nähnyt mutta silloin olin sen näköinen että pojat kiinnostuivat minusta. Ja tuli vaihdettua ensisuudelmatkin ;) Alkoholia en ole koskaan kauheesti käyttänyt joten sen kanssa ei niinkään tullut läträttyä. Koko amatsuaika oli melkoista, rehtorin puhuttelussa monta kertaa olin. Ja päätin silloin että tästä, mitä opiskelen, ei mulle ainakaan tule ammattia. eikä sillä todistuksella mihinkään olisi kyllä päässytkään.