Vietin lomani oikeastaan kokonaan Miehen luona. Hän oli kyllä töissä mutta minähän keksin kaikennäköistä tekemistä, siivoamista, ruoan laittoa ja koirien kanssa lenkitystä. Iltaisin kävimme salilla, uimassa ja kerran myös keilaamassa. Oli kyllä kiva viikko. Hieman viikkoa häiritsi mun hirveä selkäkipuni. Kipulääkettä meni kyllä melkoisesti. ....

Viime vkonlopun olimmekin erillään koska mulla oli menoa viikonloppuna ja hänelläkin töitä.

Mutta lunta tupaan tuli sillä että kerran soittaessaan sanoi että hän miettii miten paljon takaiskuja meidän suhde kestää? Olin ihan että mitä ihmettä .... Kertoi ettei ole ollut minulle ihan rehellinen. Mulla kävi heti mielessä että hän on pettänyt minua. Pakko oli jotakin kakistella ja hän kertoi ettei ole terve. En saanut muuta sanottua kuin että ei kai hän kuolemansairas ole. Hänellä on herpes.... Ja estolääkitys kyllä siihen. Sanoi että todnäk se ei ole minuun tarttunut koska ei ole oireita ollut mulla. Silloin muistin kuinka syksyllä mulla oli ns. välilihassa pieniä näppylöitä ja jossain vaiheessa ne kirvelivät vesipesullakin. Ovat sittemmin hävinneet. Pakko oli hänelle tämä kertoa. Hän itkua väänsi ja mun oli pakko sanoa että tapahtunut mikä tapahtunut. Kertoi että on kaikille kumppaneilleen sen kyllä kertonut ja herpes on ollut hänellä nelisen vuotta. Mutta kun se meidän eka tapaaminen lähti heti lapasesta ja päädyimme samantien sänkyyn .... Yksi kumppani oli hänelle ilmoittanut että on saanut tartunnan mieheltä mutta mies oli sitä mieltä että hän sai sen naiselta joka sai sen muualta. On kuulemma vaivannut häntä joka hetki ja on hakenut hetkeä milloin mulle sen sanoisi. Totesin että olisin itse voinut vaatia ekalla kertaa kortsua, ettei hän ole yksin syyllinen. Pakkohan se on minun mennä testeihin tässä. Ihan tulevaisuuttakin varten.

Tällä hetkellä mua ei harmita mutta sitten olen kyllä katkera jos hän minut jossain vaiheessa jättää. Ikuinen muisto hänestä. Toivon kyllä että hän on mun loppuelämän kaveri.