On tämä elämä nyt melko mukavaa. Mies sekoittaa mun pääni aivan täydellisesti. Eilen puhuimme puhelimessa 2 tuntia ja aika vierähti kyllä ihan heittämällä! Miten taitava kuuntelija hän onkaan. Osaa kysellä kesken kaiken yllättäviä kysymyksiä joista huomaa että hän oikeasti kuuntelee eikä vaan teeskentele. Mun oli pakko tunnustaa hänelle että mun tunteeni häntä kohtaan ovat melko voimakkaat. Hänellä myös minua kohtaan.

Pieni pelko pettymyksestä kuitenkin takaraivossa. Olen yrittänyt sitä saada pois muttei lähde. Mutta niin on hänelläkin. Hänen edellinen suhteensa oli myös etäsuhde joka päättyi välimatkaan. Hän pelkää että välimatka on mulle liikaa. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan koska mulla on oma elämäkin. Nyt meillä on poikkeuksetta kuukauden tauko näkemisessä. Hänen isänsä kuoli ja niiden asioiden perässä juossut. Hautajaiset tulossa ja sitten on mulla viikonloppumenoja, jo aikasemmin sovittuja. Kunhan pääsemme tästä sumasta, uskon että voimme tavata ainakin joka toinen viikonloppu. Etäsuhteiden hyvä puoli on se että intohimo säilyy. Eikä kerkiä kyllästyyn toisen seuraan. Mä kun en tosiaan ole nainen jonka kanssa on istuttava sohvalla käsikädessä ja tehtävä kaikki asiat yhdessä.

Mutta on mukavaa nyt kun syksykin tulee, ei pääse masentumaan kummemmin kun on jotakin mitä odottaa ;). Pidän syksystä kyllä paljon, syksyn tuoksut ovat vallan ihanat mutta sitten se pimeys on todella ikävää.