Että mä taas odotin viikonloppua! Työviikko oli raskas, reklamaatioita jouduin ottamaan vastaan. Niitä ei onneksi paljoa tule mutta silloin kun tulee, koen että olen epäonnistunut. Vaikka eivät nuo reklamaatiot minusta johdu vaan asennusporukasta. Ja aamu alkoi päänsäryllä. Ei muuta kun lääkecoctail että sai sen rauhoittumaan. Mulla on hieman migreenin tyyppistä päänsärkyä joten se on torpattava heti muuten menee päivä pimeässä peiton alla.
Mulla on nautinnollinen ilta, mies on yövuorossa. Että mä nautin silloin. Saan olla koirien kanssa kotona, nauttia ja katsella telkkaa tai netistä kivoja sarjoja. En juurikaan telkkaa katsele ja siksi mulla näkyy vain nuo peruskanavat. Netistä on kiva katella sitten sitä mitä haluaa. Koirat lenkitin, ikävän kylmä tuuli kävi mutta hiki tuli kuitenkin kun reippaasti käveli.
Tänään on taas sellainen ilta että mietin kuinka säälittävä tapaus mä olen. Täällä istun yksin kaikki viikonloput, oli mies sitten töissä tai kotona. Kuuntelen radiosta toivekonserttia. Mutta mitä tekisin kun en viihdy baareissakaan. Kun en tunne sieltä ketään. Leffaan en viitsi yksin mennä eikä täällä ole ns. ruokaravintoloita joihin voisi mennä iltaisin syömään ja aikaa tappamaan. Joten minä vietän täällä sitten aikani. Kun oikein on ikävää, otan koirat mukaani ja lähden kävelylle. Tykkään kävellä iltaisin pimeässä, koirien kanssa ei pelota. On sen verran isot koirat ettei varmasti kukaan uskalla jäädä edes jutulle.
Joskus päiväsellä vastaantulevat kävelijät ovat jäänyt juttelemaan. Lähinnä ovat miehiä joita koirani kiinnostavat. Tai niin ainakin sanovat ;) Voi kun olisi joku kenen kanssa voisi kävellä ja jutella samalla. Mun kävelylenkkini ovat yleensä n. 10 km pituisia, pitkin ja poikin metsässä ja aika menisi niin paljon nopeammin jutellessa.
Alla kappale josta pidän kovasti tällä hetkellä.
Kommentit