Viikonloppu oli ja meni. Mies saapui lauantaina puolilta päivin pitkän ajomatkan jälkeen. Mukava, todella mukava. Semmoinen mies jonka kanssa oli helppo olla, sai olla ihan oma itsensä. Hänellä oli lenkkivaatteet mukana ja lauantaina sekä sunnuntaina aamupäivällä kävimme lenkillä metsässä. Hän halusi viedä toista koiraani. Illalla hän lämmitti saunan ja saunoimme yhdessä - ilman pienintäkään häpeätä. Miten helppoa hänen kanssaan oli ollakaan. Hän siis vietti yön täällä. Oli ihanaa nukkua jonkun kainalossa, lähellä, lusikassa. Lauantai-iltana katselimme telkkaa ja sain olla hänen kainalossaan. Siinä oli hyvä olla. Hän oli todella kiltti mies, ehkäpä liiankin kiltti minulle. Huumorintajua löytyi kyllä kiitettävästi ja tulimme ihan hyvin juttuun. Semmoinen mies ettei yhtään hävettänyt herätä tukka pystyssä hänen vierestään, hän halusi minua heti aamusta. Hän oli kiinnostunut minun elämästäni ja mustasukkasuutta ei ollut ollenkaan. Sängyssä hieman malttamaton mutta huolehti minunkin tarpeestani. Mutta tuo välimatka - 5 tunnin ajo ......

Olemme viestitelleet tänäänkin. Hän ei siis ole mikään pelimies. Joku kuitenkin tässä nyt tökkii mun kannaltani. Ehkä tuo välimatka. Hän tuntui ihan hyvältä ystävältä, ihmiseltä johon voi luottaa kuin kallioon. Lähtöhalit kun annoin, kysyi jatkosta. En osannut sanoa muuta kuin että annetaan mennä omalla painollaan. Ehkä sanon hänelle että hän on vapaa kirjoittelemaan muidenkin kanssa josko löytäisi lähempää naisen. En tiedä.....

Mulla jostain syystä pyörii päässä se baaripanotyyppi... Kerroin tälle miehelle että kävin testeissä kun lähti laukalle baari-iltaa. Sitä kuulemma sattuu itsekullekin, hän vastasi.

Mitähän mää oikein haluan tästä eteenpäin. Ehkä on kuitenkin parempi olla yksin ja katsella eikä lähteä liian aikaisin suhteeseen. Mutta satutanko sitten tätä miestä?