Meni yhdessä hujauksessa. Mies saapui jo perjantaina. Olipas mukava "leikkä kotia". Jännä miten tuo mies tuntuu niin tutulta ja turvalliselta. Ei ole yhtäkään asiaa mikä hävettäisi hänen seurassaan. Pitkiä lenkkejä kävelimme metsässä koirien kanssa, ruoan laittamista, telkan kattelua, saunomista, rakastelua. Pidän hänestä aina vain enemmän ja enemmän. En ehkä rakkaudeksi vielä sanoisi mutta ihastumiseksi.

Mulla on kyllä sängyssä vähän hänelle opetettavaa ;). Minkälaisia ovat mahtaneet hänen sänkyjuttunsa olleet kun niin tuntuu olevan rutiininomaista ja sehän ei mulle käy. Mutta potentiaalinen oppija tuntuisi olevan. Olen seksuaalisesti erittäin aktiivinen ja nytkin kävi niin että mulla on haluja mutta hän ei vaan jaksanut aina. Mutta onhan meillä aikaa.

Tänään olen hänen lähtönsä jälkeen ollut kovin tarmokas, leiponut ja siivoillut jne. Kyllä tuo parisuhde antaa vaan voimaa. Taidan tyrkyttää itseni hänen luokseen ensi viikonlopuksi. Sanoihan hän lähtiessään että toivottavasti tapaamme mahdollisimman pian.